Vuoden 2017 kooste

Vuonna 2017 retkeilyn tavoitteena oli ainakin:

• viettää vähintään yksi yö ulkona jokaisena vuodenaikana
• osallistua 2017 luonnon päiviin tavalla tai toisella
• tehdä yhden yön retki yksin

Muut tavoitteet paitsi yhden yön retki yksin toteutuivat.

Yksinretkeiltyä sain muutaman päiväretken verran, mutta yöretkelle ei riittänyt rohkeus eikä aloitekyky kun kukaan ei ollut patistamassa ja sitten tulikin jo pimeät yöt. Tavoite siirtynee ensi vuodelle.

Kokonaiskuvassa näkyy lokakuussa aloitettu uusi sijaisuus, joka vei tilan sekä ajallisesti että ajatuksissa retkeilyltä. Tähän toivottovasti tulee muutos viimeistään sijaisuuden päättyessä.

Vanha makuupussi alkaa myös kelvata lähinä kesäkaudelle, joten uuden tilailu on työn alla. Se toivottavasti laskee myös kynnystä lähteä kylmempien kelien yöretkille kun ei tarvitse varautua palelemiseen.











Vuonna 2017 retkeilin noin seitsemän päiväretkeä ja saman verran yöretkiä. Ulkona nukuttuja öitä kertyi yhdeksän kappaletta. Retkeiltyä ei tullut enempää kuin vuonna 2016, mutta yöretkiä oli hieman enemmän ja lyhyemmän kestoisina.

Lähes jokaisella päivä- ja yöretkellä oli eri seura, useammalla yöretkellä seura oli ennestään tuntematonta. Täysin samalla porukalla en ollut kertaakaan liikkeellä tänä vuonna.  Kahdella päiväretkellä seura oli osin sama ja kahdella yöretkellä osa seurasta oli samaa. Tämä oli hieman yllättävää, sillä itselle usein on helpoin ja mukavin turvautua samaan tuttuun ja helppoon seuraan. Ehkä näin olisikin käynyt, mikäli retkiä olisi ollut yhtään enempää.
 
Suomen Erätaito ry oli 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi käynnistänyt retkiyöhaasteen, jonka tarkoitus on saada ihmisiä yöpymään luonnossa ympäri vuoden. Haasteessa on tarkoitus tehdä yksi yöretki jokaisena vuodenaikana.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaiset oli tarkoitus saada sukeltamaan talveen (4.2.2017), villiintymään keväästä (20.5.2017), rakastumaan kesäyöhön (17.6.2017) ja juhlimaan Suomen upeinta luontoa (26.8.2017). Näistä koostui Suomen luonnon päivät vuonna 2017.

Tavoitteet sallivat kahden yllä olevan yhdistämisen, mutta tarkoitus oli retkeillä myös näiden ulkopuolella.

Luonnonpäivänä 4.2.2017 vietettiin yöretki Outdoors siskojen kanssa Linlossa, Kirkkonummella. Samalla toteutui talviyön retkiyöhaaste.

9.-15.5.2017 kävin moikkaamassa kaveria Kemijärvellä ja vierailimme yhden yön ajan Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa. Tämä yö oli enemmän talvisempi kuin 4.2. vietetty yö Kirkkonummen maastossa.

Luonnonpäivänä 20.5 vietin yksin päiväretken Lammassaaressa, Helsingissä.

Toukokuun lopussa teimme yhden yön retken Evon retkeilyalueella, jonka voi lukea kevätyöksi retkiyöhaasteeseen.

Rakastu kesäyöhön 17.6 luonnonpäivä meni Nuuksion Nuku yö ulkona- tapahtumassa vapaaehtoisena. Samalla tuli rasti ruutuun retkiyöhaasteen kesäkohtaan.

26.8. juhlittiin luonnonpäivän merkeissä Suomen luontoa Repoveden kansallispuistossa viikonloppureissuna. Kävimme kuuntelemassa kuoroa matkalla seuraavalle yöpaikalle.

19.9 Sipoonkorven kansallispuistossa nukuimme yön laavussa. Tästä tuli syksy retkiyöhaasteeseen.
























Mitä vuonna 2018? Se jää vielä auki. Blogiin vai instagramiin vai ollenkaan mihinkään. Tämä on toiminut kyllä pienenä kannustimena ja toisaalta on ollut mukava palata retkiin tätä kautta enemmän kuin kuvien verran. Ensi vuonna olisi mukava saada pidettyä retkeilyn määrä ainakin samana. Ja käydä myös se yhden yön yksinretki jossakin. Ajatuksena oli myös tutustua Teijon kansallispuistoon laajemmin, lyhyinä yöretkinä tai pelkkinä päiväretkinä ja kävellä reitistöjä läpi.

Liesjärven maisemissa

22.-24.9.2017
Liesjärven kansallispuisto
--

Hyppäsin Lahteen menevään junaan ja odottelin kyytiäni. Oman jännitysmomenttinsa asiaan toi se, että kuski oli kertonut hukanneensa puhelimensa eikä meillä ollut mitään yhteydenpitokeinoa - emme myöskään tunteneet toisiamme ennalta. Tarina päättyi kuitenkin hyvin, oikea auto ja oikea kyytiläinen löytyi ja se puhelinkin sitten perillä rinkasta.

Auto jäi Sikomäen parkkipaikalle, josta lähdettiin kulkemaan pimeässä Kaksvetisen nuotiopaikalle. Taisimme olla viimeiset tulijat, joten maastossa oli jo majoitteita reilusti pystyssä. Päädyimme viettämään yön kodassa, jotta vältyttiin telttapaikan etsimiseltä pimeässä. Paikalla meitä oli noin kymmenisen Outdoors siskojen kautta kokoontunutta retkeilijää.

Kaksvetisen kota

Seuraavana aamuna päädyimme kävelemään Peukalonlammin kautta takaisin parkkipaikalle, jotta saisimme auton siirettyä Pirttilahteen sunnuntaista lähtöä helpottamaan.

Kiersimme ilman rinkkoja Hyypiö-kierroksen ja ihailimme hetken näköalapaikalla. Keskustelunaiheet vaihtelivat retkeilyvarusteita facebook-ryhmien keskustelun tasoon.

Osalla porukasta auto oli jo Pirttilahdella ja he kävelivät sopimallemme lounaspaikalle. Tauon jälkeen osa porukasta lähti kotia kohti ja osa jatkoi vielä yhden yön verran. Yöpaikalle kävely oli sopivasti kyynärharjun kautta, joka oli yksi paikoista jotka kiinnostivat. Harmi kyllä harjulla oli puustoa melko paljon ja järvimaisemasta näkyi lähinä pilkahduksia puiden välistä.

Kyynärharju

Toinen yö vietettiin Savilahden nuotiopaikalla, joka on sillä suunnalla ainut yöpymispaikka. Sen myös huomasi väkimäärästä. Samalle kohdalle osui partioporukka ja useita muita retkeilijöitä, yhteensä meitä oli yötä noin kolmekymmentä henkeä ainakin. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt niin ruuhkaiseen yöpaikkaan. Kuuleman mukaan tämä oli sattumaa ja Savilahdessakin saa välillä olla melko itsekseen.

Toukka

Croisanttia nuotiolla

Iltaa vietettiin nuotiolla istuskellen ja ruokaa laittaen. Kokeilin ensimmäistä kertaa purkkicroissantien tekoa nuotiolla ja se toimi yllättävän hyvin. Suklaaversioitu oli hieman parempaa kuin tavallinen ilman mitään lisäystä.

Ilta oli jo sen verran viileä, että nuotiopaikan ulkopuolella ei olisi tarjennut istua kovin kauaa ilman kunnollista toppavarustusta.

Siirettävä hotelli

Toinenkin yö oli melko sopiva nukkua. Aamusta tosin heräsin ohikulkevien partiolaisten ääniin, olin laittanut teltan paikkaan jonka ohi he kulkivat nuotiopaikalle ja takaisin jatkuvasti.

Aamupalan jälkeen kamojen pakkaus ja hiljalleen valumaan takaisin autolle päin. Kummankin aamupalan selvisin keittämättä vettä, vaan otin lämpimän veden termoksesta. Tämä toimi melko hyvin, parempi ratkaisu olisi ollut mikäi veden olisi termokseen keittänyt illasta ennen nukkumaanmenoa. Retki oli mukava piipahdus pois arjesta ja arkiasioiden miettimisestä.

Kanssaretkeilijöitä

Kokeilussa uusia pitkospuita

Ängesbölen laavulla

19.-20.9.2017
Sipoonkorven kansallispuisto
Ponun perinnepostia luontopolku
--

Repoveden reissulta yhteydenpitoon jäänyt kaveri kertoi suunnitelmastaan mennä laavuilemaan työpäivän jälkeen, josta seuraavana aamuna töihin. Lyöttäydyin mukaan seuraan. Päädyimme Ängesbölen laavuun, koska se oli vasta rakennettu ja se oli kiva päästä näkemään.

Vaikka Sipoonkorpi on tässä melko lähellä, jostain syystä lähes kaikki lähireissut on suuntautuneet lähinnä Nuuksioon. Sipoonkorvessa on viime aikoina tehty selkeästi vähän parannuksia palveluihin ja ehkä se sitä kautta nousee vielä suositummaksi ja toimivammaksi kohteeksi.

Alkumatkan peltomaisemat

Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Ponun perinnepostia-luontopolkua. Illalla tuli hieman pidempi osuus ja aamuksi jätettiin lyhyempi kävelymatka parkkipaikalle, kokonaisuudessaanhan polku on lyhyt. Polulle päästääkseen autotien viertä joutui kulkemaan hetken aikaa. Itse polku oli melko mukava, postilaatikoista kurkkasin yhteen ja materiaali taisi olla hieman huonossa kunnossa jo.

Uusi laavu

Puita kalliolla

Ängesbölen nuotiopaikoilla (joita on kaksi) oli muutama porukka meidän saavutessa ja muutama porukka kävi myöhemmin illalla. Muita yöksi jääviä arki-iltana ei ollut. Puuvajassa oli ohuehkoa pitkää puuta, joka oli kostean oloista. Saha ja kirves toimivat hyvin ja sahapukitkin vaikuttivat juuri tehdyiltä.

Puuvaja kunnollisilla työvälineillä

Veden keittoa ja puita lämmittelyssä

Alkuillan istuimme nuotiolla ulkona ja pohdiskelimme maailman menoa. Itse olin varautunut helpolla iltapalalla ja termospullolla, joten kantamuksia oli vähän vähemmän.

Myöhemmin siiryimme laavulle, jossa kokeilun vuoksi piti hetken aikaa polttaa puita. Lämminhän siinä tuli.

Laavulle mahtuu nukkumaan ainakin neljä toiselle puolelle ja toiselle yksi tai kaksi henkilöä. Tilaa oli siis ruhtinaalisesti, mutta ei laavu ihan totutun mallinenkaan ole. Käytännössä seinät sulkevat muun paitsi kaksi ovea, joten tuntui enemmän melkein kuin talossa olisi.

Itsellä oli sopiva nukkua ja tällä kertaa alustakaan ei tuntunut kovin kovalta. Olin ottanut mukaan hyvin ohuen toisen alustan kaveriksi, mutta en tiedä oliko sillä niin isoa vaikutusta.

Herätyksen ja aamutoimien sekä pakkailun jälkeen kävelimme takaisin autolle. Sain kyydin kotiin ja kaveri lähti töihin. Kotona olin joskus kahdeksan-puoli yhdeksän maissa - varsinainen pikayöreissu siis. Samalla tuli tehtyä syysyö retkiyöhaasteen tiimoilta. Tälläisiä olisi hauska tehdä enemmänkin.

Repovesi kevyesti

25.-27.8.2017
Repoveden kansallispuisto
Luonnonpäivät 2017 - Juhli Suomen luontoa
-

Tarkoituksena oli osallistua luonnonpäivään ja mielellään tehdä yöretkikin. Sopivaa seuraa tai tapahtumaa ei meinannut löytyä enkä sellaista itsekkään sitten huhuillut. Loppujen lopuksi lyöttäydyin kevytretkeilijöiden tapaamiseen ja retkeen. Repovedellä on ollut tarkoitus käydä ja kyytikin nyt järjestyi. Reissu kuullosti riittävän leppoisalta.

Viikonlopun ruoka

Perjantaina illalla kävelimme Lapinsalmen pysäköintipaikalta Kapiaveden nuotiopaikalle. Ilta oli jo hämärtynyt ja eksyimme hieman sivuun isolta leveältä polulta metsäpolulle. Nuotiopaikka kuitenkin löytyi melko helposti ja siellä oli muutakin porukkaa. Useampi yksinretkeilijä löytyi myös.

Nyt seuraa tunnustus, rupesin kokoamaan telttaa ilman telttakeppejä. Ei mitään logiikkaa. Selkeästi parin kuukauden tauko teltan pystytyksessä oli liikaa, vaikka niitä telttoja on laittanut pystyyn melko monta elämänsä aikana. Teltta kuitenkin löysi oikean mallinsa ja telttapaikkakin oli ihan hyvä hämärässä etsimisestä huolimatta.

Lisää kuvateksti

Lauantaina kiersimme ensin Lapinsalmen sillan kautta ottamassa pakolliset todistusaineistokuvat. Sieltä suuntasimme polkumme Katajavuoren näköalapaikalle ja siitä vanhaa polkua pitkin rannalta kuutinlahden kautta Kuutinkanavalle kuuntelemaan kuoro ja tekemään lounasta.

Katajavuoren rappuset

Katajavuoren näköalapaikka

Luonnonpäivän kuoro

Oma lounas muodostui pastasta, tölkkikanasta ja pestosta, joka oli levittäytynyt purkkinasa ulkopuolelle (onneksi vain pussiin). Kana oli yllättävän syötävää ja purkkikokokin oli toimiva yhdelle annokselle. Huomasin samalla, että kattilla ei pidä ruokaa kovin kauaa kuumana, joten päädyin syömään kylmää ruokaa loppupeleissä.
 
Kuutinkanavalta kävelimme suoraan Lojukosken nuotiopaikalle. Illalla saimme muutaman retkeilijän lisää, yhteensä meitä oli tapaamisella viisi. Istuimme nuotiolla, ihmiset vaihtoivat kokemuksia välineistä ja muutenkin elämänmenoista, syvempiä vesiä muoden. Se on jännää miten nuotio tarjoaa ilmapiirin, jossa puheeksi tulee aika paljon asioita joita ei vasta tavanneiden ihmisten kanssa yleensä keskustele.

Päivän kävelysaldoksi tuli noin viisi kilometriä.

Lettuja!

Eräs kevytmajoitea

Yöt olivat jo hieman vilpoisia. Vanha makuupussi ei selkeästi taivu enää kuin noin +5 asteen keleihin. Olen myös alkanut harkita ilmatäytteisen makuualustan hankkimisen nykyisen kaveriksi.

Kirnukankaan näköalapaikka

Mustavuoren näköalapaikka

Sunnuntaina kävelimme Lojukoskelta Kirnukankaan näköalapaikan kautta laavulle ja sieltä eteenpäin Mustalamminvuoren näköalatornille, jossa syötiin lounas. Näköalatornilta palasimme Kuutinkanavalle ja sieltä Katajajärven ohi Ketunlossille ja takaisin autolle. Sunnuntaipäivän kävelyksi tuli noin kymmenen kilometriä. 

Uittoränni

Kevytrinkka

Ketunlossi

No, reissuhan oli leppoisa kaikilta muilta osin paitsi melko jatkuvien nousujen ja laskujen. Ilman niitä tietenkin olisi parhaimmat näköalat jääny näkemättä, joten sen arvoista se kyllä oli. Porukka oli kiva ja samassa seurassa voisi lähteä toistekin retkeilemään. Vaikka välillä kaipaa jotain vakioretkiseuraa, tämä pakollinen uusien retkikavereiden hakeminen on toisaalta tarjonnut mahdollisuuksia tutustua aika erilaisiin ihmisiin. 

Saariston ptkä ikävä

19.8.2017
päiväretki/risteily
Rosalan viikinkikeskus ja Örön linnakesaari
-

Matka alkoi Helsingistä klo 8 jälkeen aamulla, josta lähdimme ajamaan kohti Kasnäsiä. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä retki Bengtsärin majakalle, mutta kovin tuulen takia kohde vaihtui. Päädyimme kuitenkin lähtemään.

Heti alkumatkasta tuli kommelluksia. Emme meinanneet löytää oikeata venettä satamasta. Sähköpostista löytyi kuitenkin selailun jälkeen numero ja selvisi, että kyyti oli lähtenyt hieman etuajassa ja ilman meitä. Kippari oli epähuomiossa katsonut listalta, että kaikki ovat mukana. Vene oli ollut myös sen verran pienempi, ettei itsekkään tullut huomioitua sitä.

Matkustajana ilman autoa

 

Ehdimme onneksi kuitenkin hypätä Rosalaan menevälle autolautalle, josta meidät noudettiin autolla kohteeseen. Pisteet hyvästä tilanteen hoitamisesta, vaikka en ole varma miten se olisi onnistunut jos autolauttakin olisi ehtinyt mennä (lähtöaika samaan aikaan). Saimme paljon pahoitteluja kaikilta osapuolilta. Rosalan viikinkikeskukselle saavuimme hieman klo 12 jälkeen ja siiryimme samantien syömään lounasta muiden kanssa. Leipä oli hyvää!

Rosalan viikinkikeskuksessa olemiselle ei jäänyt kovin paljon aikaa lounaan jälkeen, joten kiersimme vain pihapiirin. Polku ja sen varrella olleet nähtävyydet jäi tällä kertaa näkemättä. Paikka oli mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu ja siellä olisi varmasti saanut vietettyä tovin jos toisen. Näytti olleen jotkut häätkin menossa, tai ainakin vieraita pihapiirissä.

Rosalasta Öröön oli noin puolen tunnin venematka. Saaressa oli tarjolla myös opastus, mutta erkanimme ryhmästä jo melko alussa.

Pitkä ja lyhyt ikävä

Mukulakivitie

Näköalapaikan portaat

Saaressa olisi ollut kaksi valmista reittiä kierettäväksi, mutta päädyimme kävelemään pitkin ikävää. Seurassa oli yksi pieni itsekävelijä ja lastenvaunut, jotka rajasivat kulkemismahdollisuuksia. Mukulakivitie oli hauska, joskus sen vierestä on mennyt raiteet syvemmälle saareen. Tien nimet ovat ilmeisesti sotilaiden keksimiä - ja sopivat paikkaan erinomaisesti.

Kävelimme ja ihmettelimme maisemia ja otimme tavoitteeksi päästä näköalapaikalle viettämään taukoa kunnes palaamme takaisinpäin.

Moni vierailija oli ottanut alleen pyörän, joita ilmeisesti pystyi vuokraamaan alkumatkasta. Tämä olisikin ihan fiksu veto silloin kun vierailuaika on hyvin rajattu.

Näköalapaikalla söimme eväät, ihmettelimme merta ja vanhaa tykkiä ja sen suojakuorta jonne pääsi sisälle. Sen jälkeen matka jatkui takaisinpäin samaa pitkää ikävää pitkin, emme viitsineet ottaa riskiä poluilla vaunujen kanssa. Ehdimmekin veneeseen juuri sopivasti ennen sen lähtöä laiturista takaisinpäin.

Näköalapaikka ja tykki

Öröstä Kasnäsiin paluumatkaan meni 45 minuuttia. Meri rauhoittui huomattavasti heti kun pääsimme sisäsaaristoon. Reissun hinnaksi tuli 56€/aikuinen + kulut Kasnäsiin (kuljimme kaverin autolla). Summaan sisältyivät venematkat, opastukset ja lounas. Tälläinen pakettimatka sopisi ehkä enemmän aikuisille tai isompien lasten kanssa, joita voisivat opastukset kiinnostaa. Pienempien kanssa tarvitsisi enemmän aikaa, jotta pääsisi näkemään laajemmin. Toisaalta omatoimimatka ei välttämättä tulisi halvemmaksi mikäli laskee venematkan hinnat meno-paluu ja lounaan, mutta tarjoaisi tietenkin vapaamman aikataulun. Hauska kokemus kuitenkin ja joskus on palattava tutkimaan saari loppuun. Öröössä voi myös telttailla sille varatulla alueella, muutakin majoitusta tietenkin löytyy.

Tajusin myös Öröön rantautuessa, että se kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon! Nyt olen käynyt sielläkin piipahtamassa, rasti ruutuun. Monta saarta on kuitenkin vielä näkemättä.

Veneretki Vallisaareen

13.8.2017
veneretki Vallisaareen

Perhereissuna tuttujen/tavallaan sukulaisten veneellä. Viime vuonna teimme reissun myöskin saareen, mutta tänä vuonna oli kohteeksi valikoitunut vähän isompi saari. Vallisaari oli itselle tuttu kohde, mutta suurimmalle osalle seurueesta uusi.

Sininen veneilijä

Sää oli aamulla vielä melko sateinen, mutta selkeni kyllä vesille päästessä. Tuulta riitti, mutta ohuella takilla tarkeni hyvin. Oli mukava pitkästä aikaa istuskella ja makoilla ja tuntea aaltojen keinunta. Rentouttavaa.

Vallisaaren näköalapaikan maisemia

Järvi saaressa

Vallisaaren kiertämiseen meni noin tunti ja Kuninkaansaaren noin puoli tuntia reipasta tahtia. Muutamia uusia juttuja oli ilmestynyt sitten viime vuoden, kuten tuo tunneli ja huone johon pääsi sisälle ja josta pääsi kyseiseen tunneliin. Vallisaaren reitit on helposti kuljettavissa ja eksymisvaaraa ei käytännössä ole kunhan ohjeistuksen mukaan pysyy poluilla. Mukava saari ja mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan se kehittyy. Uusia toimijoita saari ainakin oli saanut mm. ruokapaikkojen suhteen.

Kannella