Keväästä takaisin talveen

Ajalla 9.-15.5.2017
Päiväretki ja yöretki
Kemijärvi, Kuusamo

Lähdin ajankuluksi moikkaamaan kaveria Lappiin. Reissu osui retkeilyn kannalta vähän huonoon aikaan, koska lapissahan sitä lunta vielä riitti. Seurueeseen kuului myös koira, joten kantamaton hanki ei ollut vaihtoehto kulkemiseen. Muutaman retken sai silti tehtyä muun olemisen oheella. 

Päiväretki luontopolulla

 

Luontopolun alkupiste

Ali, yli vai ympäri?

Paluumatkalla

Nuotiopaikka ja laavu

Lähdimme katsastamaan majapaikan lähellä olevaa luontopolkua ja laavua ja syömään myöhäistä lounasta. Luontopolulla kulkee talvella ilmeisesti kelkkareitti. Polku itsessään oli jo lähes lumeton, mutta paikoin melko märkä. Yksi isompi ja pidempi kosteikko osui matkan varrella suoraan polulle ja sen laitamille. Hetken jouduttiin miettimään pääseekö järkevästi eteenpäin kenkien kastumatta.

Lumi reunalla oli upottavaa ja vettä löytyi myös alta ja reunoilta. Koira ei ollut innoissaan upottavasta hangesta, eikä oikein märästä maastostakaan. Selvisimme kuitenkin kumpaankin suuntaan pahemmin kastumatta, vaikka välillä olikin lähellä. Omat kalvolliset kengät eivät menneet läpi, kaverin kalvottomat kengät kostuivat hieman.

Yksin en näin syvän ja pitkän kohdan yli olisi varmaan alkanut seikkailemaan, mutta seuran kanssa sitä rohkaistuu kokeilemaan sellaistakin mitä itsekseen ei lähtisi. Reissusta tulikin ihan hauska, lumisadekuuroja oli toistuvasti vähän väliä ja sää tuntui vähän absurdilta juuri keväiseltä pääkaupunkisudulta tulleelle. Nuotiolla istuskelu pitästä aikaa oli juuri sopiva ohjelma ensimmäiselle päivälle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oulangan kansallispuiston yöretki

Yhden yön retki suuntautui Kuusamoon, Oulangan kansallispuistoon. Ennalta oli tieto, että polut on jossain määrin kuljettavassa kunnossa ja tämä osaltaan vaikutti päätökseen. Oulangassa olimme perillä vasta alkuillasta, joten jätimme auton luontokeskuksen pihaan ja lähdimme kulkemaan kansallispuistoon. Polku oli kuljettava, tosin paikoin vähän jäinen ja lumesta sohjoinen. Vastaan tuli muutamia porukoita vuorokauden aikana, mutta yhtään yöpyjää ei tainnut olla meidän lisäksi. Kellon ollessa paljon ja iltaruoan viedessä aikaa päädyimme kulkemaan lähimmälle Kiutakönkään telttailualueelle.

Viitoitukset on toteutettu hienosti

Rakennelma telttapaikalla

Kiutakönkään telttailualueelta löytyi huussi, puukatos, ruokailupaikka ja kaksi nuotiopaikkaa, joista valitsimme toisen illanviettopaikaksi. Ilta sujui tuttuun tapaan istuskellessa, jutellessa, lämmitellessä ja ruokaa syödessä.

Nuotiopaikka

Teltalle oli alustavasti katsottu paikka, mutta loppujen lopuksi sitä ei pystytetty. Ei niin hämärässä yössä heitettiin ajatus taivasalla yöpymisestä, johon myönnyin pienen vakuuttelun jälkeen. Yöksi ei ollut luvattu mitään sateita ja oli jo valmiiksi tiedossa, että yöpymismuodosta riippumatta yöstä oli tulossa kylmähkö.

Yöpaikka taivasalla

Yö meni jälleen tutustui palellen ja pätkissä nukkuen. Ryhdyin yöunille puolen yön jälkeen ja viimeisen kerran muista vilkaiseeni kelloa kun se oli puoli kaksi. Seuralainen istui edelleen nuotiolla. Heräsin ensimmäisen kerran kunnolla ehkä kahdeksan maissa ja venytin ylösnousemista kymmeneen. Aamulla olikin sitten kaikki vaatekerrokset päällä siihen asti kunnes vähän suli nuotion lämmössä. Alkaa olla melko selkeää, että vanha makuupussi ei enää toimi muutoin kun melko lämpimässä käytössä ja olisi syytä hankkia uusi pakkasasteita paremmin kestävä pussi.

Taivasalla nukkuminen ei oikeastaan ollut noin avoimen rannan tuntumassa sen ihmeellisempää kuin teltassa tai laavussakaan nukkuminen. Paremmilla varusteilla se olisi varmasti vielä mielyttävämpää. En muista, että olisin aikaisemmin nukkunut suoraan taivasalla ilman minkäänlaista suojaa, joten lasketaan tämä ensimmäiseksi sellaiseksi. 

Nuotiolla istukselun ja aamupalan jälkeen keräsimme omaisuutemme ja lähdimme takaisinpäin. Poimittiin telttapaikalle jäänyt yksittäinen kenkä roskattoman retkeilyn hengessä. Paluumatkalla kävimme katsastamassa vähän paremmin Kiutakönkään koskia.

Varoitus- ja kieltomerkkejä löytyi urakalla

Koskella ja muutoin rannan lähettyvissä oli paljon kieltomerkkejä esimerkiksi kalastuskiellosta ja varoituksia kosken jäälle menemisestä. Varoituksille on selkeästi paikkansa, koska niitä riitti ja onhan se varmaan helppoa unohtaa varovaisuus kun on hienot maisemat - ja ne valokuvatoiveet. Toisaalta on taas ristiriitaista, että luonnossa oleva paikka on vuorattu erilaisilla varoitusmerkeillä. Nähtävyys on kuitenkin hyvin suosittu hyvin eri tavalla kokeneiden retkeilijöiden ja turistien kesken ja mitä vähemmän vaaratilanteita tulee, sen parempi kaikille.  

Poikkesimme vielä Oulangan luontokeskuksessa kahvilla ennen kuin aloitimme paluumatkan Sallan kautta takaisin Kemijärvelle. Samalla reissulla tuli tehtyä retkiyöhaasteen kevätyö, vaikka maisema olikin talvinen ja yö pakkasen puolella. Enemmän talvisempi kuin helmikuun talviyönä! Jospa kesäyönä sitten tarkenisi nukkua, ilman että on taas vastavuoroisesti liian lämmin.